Tähtitieteen pääaineopiskelijan on tehtävä tähtitieteen lisäksi myös fysiikan perusopinnot. Lisäksi teoreettisen fysiikan perusopintoihin kuuluvat kurssit Matemaattiset apuneuvot I ja II on käytännössä pakko opiskella, ellei vastaavaa osaamista ole karttunut esimerkiksi aiemmissa opinnoissa. Koska Suhteellisuusteorian perusteet -kurssi on pakko sisällyttää joko teoreettisen fysiikan sivuaineeseen tai tähtitieteen valinnaisiin opintoihin, on teoreettinen fysiikka melko luonnollinen sivuainevalinta. Myös jotkin muut muiden oppiaineiden kurssit ovat tähtitieteilijälle hyödyllisiä. Vuonna 2017 alkavat uudet, Iso pyörä -koulutusuudistuksen mukaiset koulutusohjelmat, mikä tuo mukanaan joitain muutoksia. Kurssit säilyvät kuitenkin pääosin entisellään. Vanhoilla opiskelijoilla on kuitenkin oikeus opiskella vanhojen tutkintovaatimuksien mukaan vuoteen 2020 asti.

Fysiikan perusopinnot

Fysiikan perusopinnot koostuvat viidestä viiden opintopisteen kurssista: Vuorovaikutukset ja kappaleet (VuKa), Vuorovaikutukset ja aine (VuAi), Sähkömagnetismi (SMG), Säteilykentät ja fotonit (SäFo) sekä Fysiikan perusopintojen laboratoriotyöt. Näistä neljä ensimmäistä ovat kukin yhden periodin mittaisia luentokursseja ja laboratoriotöitä tehdään koko vuoden ajan, kolme työtä kussakin periodissa. Työt on ajoitettu siten, että ne liittyvät aina kussakin periodissa olevan luentokurssin aiheisiin, siis kahdessa ensimmäisessä periodissa tehtävät työt liittyvät mekaniikkaan ja kahdessa jälkimmäisessä periodissa sähkömagnetismiin.

Pääaineopiskelija käy käytännössä aina fysiikan perusopinnot fuksivuotensa aikana aloittaen Vuorovaikutukset ja kappaleet -kurssilla ja ensimmäisillä laboratoriotöillä ensimmäisessä periodissa. Sivuaineopiskelijoita ja vuodenvaihteessa opintonsa aloittavia varten perusopintojen suorittamisen voi aloittaa myös kolmannessa periodissa. SMG ja SäFo luennoidaan vain keväisin.

Teoreettisen fysiikan perusopinnot

Matemaattiset apuneuvot I ja II (Mapu I ja II) opettavat fysiikan perusopinnoissa tarvittavat matemaattiset työkalut. Mapu I on pitkälti lukion pitkän matematiikan kertausta, mutta erityisesti Mapu II on monelle pitkälti uutta asiaa. Lisäksi jo tuttuja asioita käsitellään matemaattisemmin ja paremmin fysiikkan tarkoituksiin sopivammin kuin lukiossa tyypillisesti. Fysiikan perusopinnoissa pärjäämiseksi kannattaa myös Maput ottaa heti fuksivuoden ensimmäiseen ja toiseen periodiin.

Tähtitieteilijän on pakko käydä neljän opintopisteen Suhteellisuusteorian perusteet -kurssi (SuPer), jolla tutustutaan mm. suppeaan ja yleiseen suhteellisuusteoriaan, mustiin aukkoihin ja yksinkertaiseen kosmologiaan. Näistä kertyy yhteensä 20 opintopistettä, eli ainoastaan yhtä kurssia vajaa sivuainekokonaisuus. Teoreettisen fysiikan sivuaine onkin helppo saada kasaan käymällä lisäksi Kvanttifysiikan perusteet (KvaPer), jolla käsitellään hiukkasmaailman ilmiöitä, kuten aaltofunktioita ja kvantittumista.

Muita kursseja

Pakolliset

Kandivaiheessa on lisäksi käytävä Fysikaalisten tieteiden esittely -kurssi (FyTe), joka koostuu pakollisista luennoista ja luentopalautteista, joilla valmistuneet fyysikot kertovat työstään tai tutkimuksestaan. Kurssin tarkoituksena on antaa tuoreelle opiskelijalle kattava kuva fyysikon työllistymismahdollisuuksista.

Lisäksi on laadittava henkilökohtainen opintosuunnitelma eli HOPS (ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla) ja käytävä toisen kotimaisen kielen sekä vieraan kielen kurssit. Erityisesti ruotsi on suositeltavaa suorittaa nopeasti alta pois, sillä kurssi ei muutu helpommaksi kun lukiosta on kulunut pidempi aika.

Muuten hyödylliset tai kiinnostavat

Arkipäivän fysiikkaa -kurssilla (ArFy) tutustutaan arkipäivän ilmiöihin fyysikon näkökulmasta. Kurssi on showmainen ja siihen ei sisälly laskuharjoituksia tai muita töitä. Ei ole varmaa, koska kurssi järjestetään seuraavan kerran, mutta kurssile kannattaa ehdottomasti osallistua kun se seuraavan kerran järjestetään!

Harva nykypäivän fyysikko pystyy työskentelemään ilman tietokonetta, joten ohjelmointi on yksi tähtitieteilijän perustyökaluista. Tähtitieteen pakollinen Tieteellinen laskenta I -kurssi (TiLa I) opettaa aivan alkeet Python-ohjelmoinnista sekä muun muassa terminaalin käytöstä, mutta jos tahtoo oikeasti oppia laatimaan itse ohjelmia, kannattaa käydä tietojenkäsittelytieteen laitoksen tarjoamat kurssit Ohjelmoinnin perusteet (OhPe) ja Ohjelmoinnin jatkokurssi (OhJa). Niillä opitaan aluksi Java-ohjelmoinnin alkeet ja sen jälkeen käytetään jo opittua omien ohjelmien kirjoittamiseen. Kurssin harjoitustehtäviin kuuluvat muun muassa lintubongarin tietokanta sekä matopeli. Java ei itsessään ole tieteellisessä laskennassa kovinkaan suosittu kieli, mutta kun algoritmisen/ohjelmallisen ajattelun kerran oppii mitä tahansa kieltä käyttäen, helpottuu muiden kielten oppiminen huomattavasti. Tietojenkäsittelytiede ei ole sivuaineenakaan huono valinta tähtitieteilijälle.

Oikeasti tieteellisen laskennan pariin päästään Tieteellinen laskenta II (TiLa II) -kurssilla, jossa opitaan Fortrania, joka on esimerkiksi Javaa paremmin tieteelliseen laskentaan sopiva kieli. Mikäli Fortran tuntuu antiikinaikaiselta kuolleelta kieleltä, tarjoaa tietojenkäsittelytieteen laitos Programming in C -kurssia. Kurssi on melko vaativa ja esimerkiksi C:n pointterit saattavat tuottaa aluksi päänvaivaa, mutta C(++) on hyvin käytetty kieli, joten perusteiden osaamisesta ei ole ainakaan haittaa. Lisäksi esimerkiksi pointterit tulevat vastaan Fortraniakin käyttäessä.

Mikäli on esimerkiksi käynyt lukiossa lyhyen matematiikan, lukiosta on päässyt vierähtämään aikaa tai matemaattiset taidot tuntuvat muuten olevan ruosteessa, kannattaa käydä matematiikan ja tilastotieteen laitoksen Matematiikka kaikille -kurssi. Kurssilla tarkastellaan pintaraapaisuna matematiikan kiinnostavimpia ilmiöitä, mikä pehmentää laskeutumista yliopistomatematiikkaan. Toinen kurssi taitojen verestämiselle on Lukiomatematiikan kertauskurssi, jonka sisältö on tarkoitettu täysin lukion pitkän matematiikan kertaukseksi.